punkt

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Puola

Substantiivi

punkt m.

  1. piste; kohta

Taivutus

Lisätietoja yksikkö, monikko ...

Ruotsi

Substantiivi

punkt yl. (3) (yks. määr. punkten[luo], mon. epämäär. punkter[luo], mon. määr. punkterna[luo])

  1. (kielitiede) piste
  2. (matematiikka) piste
  3. paikka, asema

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

Aiheesta muualla

  • punkt Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

punkt (gen. punkti, part. punkti)

  1. piste
  2. kohta
  3. paikka, asema

Taivutus

  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiivipunktpunktid
genetiivipunktipunktide
partitiivipunktipunkte
punktisid
illatiivipunkti
punktisse
punktidesse
inessiivipunktispunktides
elatiivipunktistpunktidest
allatiivipunktilepunktidele
adessiivipunktilpunktidel
ablatiivipunktiltpunktidelt
translatiivipunktikspunktideks
terminatiivipunktinipunktideni
essiivipunktinapunktidena
abessiivipunktitapunktideta
komitatiivipunktigapunktidega

Aiheesta muualla

  • punkt Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
  • punkt sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads