putputtaa

Suomi

Verbi

putputtaa (53-C) (taivutus[luo])

1. (arkikieltä, onomatopoeettinen) pitää epätasaisesti toimivalle polttomoottorille ominaista lyhyin väliajoin katkeilevaa ääntä

   Pakoputki putputti ja savutti.

2. (arkikieltä, kuvaannollisesti) (esim. urheilusuorituksesta) piiputtaa, hiipua, hyytyä, käydä voimattomaksi

   Loistavan alun jälkeen alkoi meno taas parisataa metriä ennen maalia putputtaa.

Etymologia

• Onomatopoeettinen. Mukailee hitaasti ja epätasaisesti käyvän polttomoottorin ääntä, joka voidaan ajatella sanoiksi put-put-put-put...

Käännökset

1. pitää katkonaista ääntä

englanti: putt

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: putputtaminen