raaputtaa

Suomi

Verbi

raaputtaa (53-C) (taivutus[luo])

1. eräänlaisesta raapimisesta

   raaputtaa arpa(a)

Ääntäminen

• IPA: /ˈrɑːput̪ːɑːˣ/
• tavutus: raa‧put‧taa

Käännökset

1. raapia

englanti: scratch

Liittyvät sanat

• rapsuttaa

Johdokset

• substantiivit: raaputtaminen, raaputus
• verbit: raaputella

Aiheesta muualla

• raaputtaa Kielitoimiston sanakirjassa