rantautua

Suomi

Verbi

rantautua (52-F) (taivutus[luo])

1. tulla rantaan

   Venekunta rantautui pitkän soudun jälkeen.

   Hurrikaani rantautuu Floridan osavaltion pohjoisosaan.

Ääntäminen

• tavutus: ran‧tau‧tu‧a / ran‧ta‧u‧tu‧a

Etymologia

substantiivi ranta (vahva vartalo ranta- + pääte -utua)

Käännökset

1. tulla rantaan

englanti: beach, strand, make landfall ruotsi: landa

viro: randuma, maabuma

Liittyvät sanat

• ranta
• nousta maihin

Johdokset

• substantiivit: rantautuminen

Aiheesta muualla

• rantautua Kielitoimiston sanakirjassa