ringfinger

Ruotsi

Substantiivi

ringfinger n. (2) (yks. määr. ringfingret [luo], mon. epämäär. ringfingrar [luo], mon. määr. ringfingrarna [luo])

1. nimetön (sormi)

Huomautukset

• Sanaa voidaan käyttää joko neutrisukuisena (ringfinger, ringfingret) tai yleissukuisena (ringfinger, ringfingern), mutta neutrisuku on yleisempi. Monikon epämääräinen muoto on kummassakin taivutuskaavassa ringfingrar.

Etymologia

yhdyssana sanoista ring ja finger