solukko

Katso artikkeli Solukko Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

solukko (4-A)

1. (biologia) kasveilla oleva samanlaisista tai samaa tehtävää toimittavista soluista koostuva kokonaisuus

Ääntäminen

• IPA: /ˈsolukːo/
• tavutus: so‧luk‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	solukko	solukot
genetiivi	solukon	solukoiden solukoitten solukkojen
partitiivi	solukkoa	solukkoja solukoita
akkusatiivi	solukko; solukon	solukot
sisäpaikallissijat
inessiivi	solukossa	solukoissa
elatiivi	solukosta	solukoista
illatiivi	solukkoon	solukkoihin solukoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	solukolla	solukoilla
ablatiivi	solukolta	solukoilta
allatiivi	solukolle	solukoille
muut sijamuodot
essiivi	solukkona	solukkoina solukoina
translatiivi	solukoksi	solukoiksi
abessiivi	solukotta	solukoitta
instruktiivi	–	solukoin
komitatiivi	–	solukkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	soluko-
vahva vartalo	solukko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

solu + -kko

Käännökset

1. kasveilla oleva samanlaisista tai samaa tehtävää toimittavista soluista koostuva kokonaisuus

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille. Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

johtosolukko, kasvusolukko, rajoitussolukko, tukisolukko

Aiheesta muualla

• solukko Kielitoimiston sanakirjassa