sono

Ido

Substantiivi

sono (yksikön akkusatiivi sonon; monikko soni, monikon akkusatiivi sonin)

1. ääni

Italia

Verbi

sono

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä essere
2. indikatiivin preesensin monikon 3. persoonan muoto verbistä essere

Latina

Substantiivi

sonō

1. yksikön datiivimuoto sanasta sonus
2. yksikön ablatiivimuoto sanasta sonus

Verbi

sonō (I) (akt. prees. inf. sonāre, ind. perf. y. 1. p. sonuī, part. perf. sonitus) (taivutus[luo])

1. ääntää, lausua

Portugali

Substantiivi

sono m. (monikko sonos)

1. uni
2. unisuus