startti

Suomi

Substantiivi

startti (5-C)

1. (puhekieltä) lähtö
2. (puhekieltä) käynnistysmoottori, starttimoottori

Ääntäminen

• IPA: /ˈst̪ɑrt̪ːi/
• tavutus: start‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	startti	startit
genetiivi	startin	starttien (starttein)
partitiivi	starttia	startteja
akkusatiivi	startti; startin	startit
sisäpaikallissijat
inessiivi	startissa	starteissa
elatiivi	startista	starteista
illatiivi	starttiin	startteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	startilla	starteilla
ablatiivi	startilta	starteilta
allatiivi	startille	starteille
muut sijamuodot
essiivi	starttina	startteina
translatiivi	startiksi	starteiksi
abessiivi	startitta	starteitta
instruktiivi	–	startein
komitatiivi	–	startteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	starti-
vahva vartalo	startti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• englannin kielen sanasta start

Liittyvät sanat

• startata, starttilaina

Yhdyssanat

jalkastartti, mäkistartti, starttimoottori, starttipistooli, starttiraha, sähköstartti

Aiheesta muualla

• startti Kielitoimiston sanakirjassa