tacka

Ruotsi

Substantiivi

tacka yl. (1) (yks. määr. tackan [luo], mon. epämäär. tackor [luo], mon. määr. tackorna [luo])

1. uuhi, naaraspuolinen lammas

Verbi

tacka (1)

1. kiittää

Taivutus

Taivutus – tacka
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	tackar [luo]	tackas
imperfekti	tackade	tackades
supiini	tackat	tackats
imperatiivi	tacka	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: tacka
• passiivin infinitiivi: tackas
• aktiivin part. prees: tackande [luo]
• passiivin part. prees: tackandes
• part. perf.: yl. tackad, n. tackat, määr./mon. tackade

Aiheesta muualla

• tacka Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)