tarkata

Suomi

Verbi

tarkata (73-A) (taivutus[luo])

1. (harvinainen) tarkkailla

Ääntäminen

• IPA: /ˈt̪ɑrkɑt̪ɑˣ/
• tavutus: tar‧ka‧ta

Etymologia

• adjektiivi tarkka (heikko vartalo tarka- + pääte -ta (:-a-))

Liittyvät sanat

• tarkka

Johdokset

• adjektiivit: tarkkaamaton, tarkkaavainen
• substantiivit: tarkkaaja, tarkkaaminen, tarkkaamo
• verbit: tarkkailla

Aiheesta muualla

• tarkata Kielitoimiston sanakirjassa