tih

Ponape

Substantiivi

tih

1. (anatomia) luu

Serbia

Adjektiivi

tȉh (kyrillinen тих)

1. hiljainen

Taivutus

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö				monikko
	maskuliini		neutri	feminiini	maskuliini	neutri	feminiini
	elollinen	eloton
nominatiivi	tihepäm, tihimäär		tiho	tiha	tihi	tiha	tihe
genetiivi	tihaepäm, tihog(a)määr			tihe	tihih
datiivi‑lokatiivi	tihuepäm, tihom(e)määr			tihoj	tihim(a)
akkusatiivi	tihaepäm tihogmäär	tihepäm tihimäär	tiho	tihu	tihe	tiha	tihe
instrumentaali	tihim			tihom	tihim(a)

Pronomini

tih (kyrillinen тих)

1. (taivutusmuoto) monikon genetiivi sanasta taj

   Više od polovine tih para ići će kroz projekat "Obrazovanje za sve".

   Yli puolet näistä rahoista menee projektin "Koulutusta kaikille" kautta.