tron

Puola

Substantiivi

tron m.

1. valtaistuin (monarkin virallinen tuoli, jota käytetään seremoniallisissa tilanteissa)
2. (kuvaannollisesti) valtaistuin (monarkin valta-asema)

Romania

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui tron
määräinen	tronului
monikko	unor tronuri
määräinen	tronurilor

tron n. (määräinen: tronul, monikko: tronuri, määräinen: tronurile)

1. valtaistuin

Ruotsi

Substantiivi

tron yl. (3) (yks. määr. tronen [luo], mon. epämäär. troner [luo], mon. määr. tronerna [luo])

1. valtaistuin

Aiheesta muualla

• tron Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)