tukeutua

Suomi

Verbi

tukeutua (52-F) (taivutus[luo])

1. nojata, ottaa tukea jostakin, luottaa johonkin

   Opettaja tukeutui oppilaan sanaan.

Etymologia

• verbi tukea (vahva vartalo tuke- + pääte -utua)

Käännökset

1. nojata, ottaa tukea jostakin; perustua, perustaa jollekin

englanti: lean on, fall back on; draw on

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: tukeutuminen

Aiheesta muualla

• tukeutua Kielitoimiston sanakirjassa