tunna

Ruotsi

Adjektiivi

tunna

1. yksikön yleissuvun heikko muoto sanasta tunn
2. yksikön neutrin heikko muoto sanasta tunn
3. monikkomuoto sanasta tunn

Substantiivi

tunna yl. (1) (yks. määr. tunnan [luo], mon. epämäär. tunnor [luo], mon. määr. tunnorna [luo])

1. tynnyri, pönttö

Verbi

tunna (1)

1. ohentaa
2. refl.: tunna sig oheta, harveta

Taivutus

Taivutus – tunna
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	tunnar [luo]	tunnas
imperfekti	tunnade	tunnades
supiini	tunnat	tunnats
imperatiivi	tunna	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: tunna
• passiivin infinitiivi: tunnas
• aktiivin part. prees: tunnande [luo]
• passiivin part. prees: tunnandes
• part. perf.: yl. tunnad, n. tunnat, määr./mon. tunnade

Aiheesta muualla

• tunna Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)