ujo

Suomi

Adjektiivi

ujo (1) (komparatiivi ujompi, superlatiivi ujoin) (taivutus[luo])

1. sellainen, josta on kiusallista tulla huomion kohteeksi, jonka on vaikeata esiintyä luontevasti, muiden seurassa helposti hämilleen joutuva ja itsensä vaivaantuneeksi tunteva

   Hän on niin ujo, ettei juuri avaa suutaan puhuakseen.

   Nuorena olin niin ujo, että välttelin toisten seuraa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈujo/
• tavutus: u‧jo

Käännökset

1. varautunut, hermostunut ja arka muiden seurassa, muita pelkäävä tai välttelevä

englanti: shy, diffident; bashful, coy; timid espanja: tímido islanti: feiminn italia: [[]] kroatia: stidljiv, sramežljiv puola: nieśmiały m. ranska: timide

ruotsi: blyg, skygg saksa: scheu tšekki: odměřený turkki: utangaç venäjä: застенчивый, стеснительный viro: uje, arglik, häbelik

Liittyvät sanat

• kaino
• häveliäs
• arasteleva
• arka
• ujosteleva
• ujostella

Johdokset

• adverbit: ujosti
• substantiivit: ujous

Vastakohdat

• rohkea, reipas

Aiheesta muualla

• ujo Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 268, 1633 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Esperanto

Substantiivi

ujo (yks. akk. ujon; mon. ujoj, mon. akk. ujojn)

1. säiliö, astia