ukkostaa

Suomi

Verbi

ukkostaa (53) (taivutus[luo])

1. olla ukonilma; myös lähestyvästä sääilmiöstä, olla ukkosta ilmassa

Ääntäminen

• IPA: /ˈukːost̪ɑːˣ/
• tavutus: uk‧kos‧taa

Etymologia

substantiivi ukkonen (konsonanttivartalo ukkos- + pääte -taa)

Käännökset

1. olla ukonilma; myös lähestyvästä sääilmiöstä, olla ukkosta ilmassa

englanti: thunder galego: tronar portugali: tronar

ruotsi: åska saksa: donnern, gewittern

Liittyvät sanat

• ukkonen
• ukonilma

Johdokset

• substantiivit: ukkostaminen

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (murteellinen) ukostaa

Aiheesta muualla

• ukkostaa Kielitoimiston sanakirjassa