vaaka
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- punnittavan kohteen painon (massa) mittaamiseen käytettävä laite
- (yhdyssanan alkuosana) horisontaalinen
- vaakataso, vaakalento
- (astrologia) eläinradan seitsemäs horoskooppimerkki, joka vastaa väliä [180°, 210°) ekliptikaalista pituutta; Auringon ollessa tässä merkissä (23.9. – 22.10.) syntynyt henkilö
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋɑːkɑ/
- tavutus: vaa‧ka
Taivutus
Käännökset
1. punnittavan kohteen painon (massa) mittaamiseen käytettävä laite
Liittyvät sanat
Johdokset
Yhdyssanat
etuvaaka, henkilövaaka, jousivaaka, keittiövaaka, kirjevaaka, kultavaaka, kymmenysvaaka, käsivaaka, lastenvaaka, nousuvaaka, sivuvaaka, takavaaka, talousvaaka, tavaravaaka, täsmävaaka, uppovaaka, vaa’ankieli, vaaka-akseli, vaaka-asento, vaakaetäisyys, vaakahuone, vaakajuova, vaakakierre, vaakakuppi, vaakalento, vaakalintu, vaakamambo, vaakamanometri, vaakanoja, vaakanävertäjä, vaakapinta, vaakapommitus, vaakaraita, vaakarivi, vaakaseisonta, vaakasuora, vaakasuunta, vaakatahdistus, vaakataso, vaakavarsi, vaakavektori, vaakaviiva, vaakaviivoitus, vaakavuoraus, vesivaaka, vipuvaaka
Vastakohta
Aiheesta muualla
- vaaka Kielitoimiston sanakirjassa
- vaaka Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 192 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads