valaskala

Suomi

Substantiivi

valaskala (9)

1. (arkikieltä, vanhahtava) kansanomainen ilmaus valaasta, suuresta veden elävästä

   Eilen tarttui joku peto uistimeen, oli ainakin valaskalan kokoinen ― sinne meni uistin.

   Raamatun mukaan Joona oli valaskalan vatsassa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlɑsˌkɑlɑ/
• tavutus: va‧las‧ka‧la

Etymologia

• yhdyssana sanoista valas ja kala

Aiheesta muualla

• valaskala Kielitoimiston sanakirjassa