valta

Katso artikkeli Valta Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

valta (9-I)

1. kyky tai oikeus saada aikaan haluttuja sosiaalisia tai poliittisia seurauksia

   poliittinen valta, taloudellinen valta

2. hallitseva tunne tms.

   Pera joutui kauhun valtaan.

3. oikeus, valtuus, valtuutus

   Minulla on valta tehdä niin.

4. valtakunta, valtio

   Hän vakoili vieraan vallan hyväksi.

5. (mytologia) yliluonnollinen henkiolento

   Taivaan vallat.

6. (yhdyssanan alkuosana)
   1. valtaan perustuva tai liittyvä, esim. valtapolitiikka, valtaoikeus
   2. suurinta osaa edustava, hallitseva, johtava, pää-, tärkein, esimerkiksi valtaväestö, valtamedia

Ääntäminen

• IPA: [ˈʋɑ̝ltɑ̝]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	valta	vallat
genetiivi	vallan	valtojen (valtain)
partitiivi	valtaa	valtoja
akkusatiivi	valta; vallan	vallat
sisäpaikallissijat
inessiivi	vallassa	valloissa
elatiivi	vallasta	valloista
illatiivi	valtaan	valtoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	vallalla	valloilla
ablatiivi	vallalta	valloilta
allatiivi	vallalle	valloille
muut sijamuodot
essiivi	valtana	valtoina
translatiivi	vallaksi	valloiksi
abessiivi	vallatta	valloitta
instruktiivi	–	valloin
komitatiivi	–	valtoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	valla-
vahva vartalo	valta-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. jonkun kyky tai oikeus hallita

englanti: power, authority, rule espanja: poder m. portugali: autoridade ranska: pouvoir m. ruotsi: makt

saksa: Macht f., Gewalt serbia: vlast ukraina: влада f. venäjä: власть f. viro: võim

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: vallaton, vallattu, valtaisa, valtava
• leksikaalistuneita taivutusmuotoja: vallan
• substantiivit: valtaaja, valtaus, valtimo, valtio, valtius, valtuus
• verbit: vallata, valloittaa

Sanueen sanat

• verbit: vallita

Yhdyssanat

akkavalta, akselivalta, arvovalta, arvovaltakysymys, edustusvalta, ehdonvalta, enemmistövalta, esivalta, hallintovalta, hallitsijavalta, hallitusvalta, hamevalta, harkintavalta, harvainvalta, henkivalta, hirmuvalta, ilkivalta, itsevalta, Itävalta, julkinen valta, järjestysvalta, kansantasavalta, kansanvalta, keisarivalta, keskusvalta, kuningasvalta, kurinpitovalta, käskyvalta, lainsäädäntövalta, maailmanvalta, merivalta, mielivalta, määräysvalta, määräämisvalta, naisvalta, naittajanvalta, nyrkkivalta, paavinvalta, pakkovalta, porvarisvalta, puhevalta, pääomavalta, päätäntävalta, päätösvalta, rahavalta, rankaisuvalta, ratkaisuvalta, roomalaisvalta, sananvalta, sanavalta, siirtomaavalta, sortovalta, sotilasvalta, supervalta, suurvalta, syytevalta, tasavalta, toimeenpanovalta, toimivalta, tsaarivalta, tuomiovalta, täytäntöönpanovalta, ulkovalta, vaikutusvalta, vallanhalu, vallanhimo, vallanjako, vallankaappaus, vallankeikaus, vallankeskitys, vallankumous, vallankäyttäjä, vallankäyttö, vallanperijä, vallanperillinen, vallanperimys, vallanpitäjä, vallansiirto, vallanvaihto, valtaannousu, valtaanpääsy, valtaantulo, valtaapitävä, valta-asema, valtaenemmistö, valtaistuin, valtakamppailu, valtakausi, valtakieli, valtakirja, valtakulttuuri, valtakunta, valtalaji, valtalehti, valtamedia, valtameri, valtaneuvosto, valtaoikeus, valtaoja, valtaosa, valtapeli, valtapiiri, valtapolitiikka, valtapuolue, valtapuu, valtapyrkimys, valtarakenne, valtaryhmittymä, valtasuoni, valtataistelu, valtatie, valtatieverkko, valtatyhjiö, valtavirta, valtavirtaus, valtaväri, valtaväylä, valtiovalta, virkavalta, väkivalta, ydinasevalta, ydinvalta, Yhdysvallat, yksinvalta, ylimysvalta, ylivalta, ympärysvalta, äänivalta

Idiomit

• päästä vallalle

1. päästä vallitsevaksi asiantilaksi

• päästä valloilleen

1. päästä ulkoapäin hallitsemattomaan tilaan

• synonyymi: päästä valtoimeksi

Aiheesta muualla

• valta Kielitoimiston sanakirjassa
• valta Suomen etymologisessa sanakirjassa
• valta Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 472 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa