valtakunta

Suomi

Substantiivi

valtakunta (10-J)

1. valtiosta erityisesti monarkian yhteydessä ja eräissä historiallisissa merkityksissä käytetty nimitys, valtioon kuuluvat maa-alueet

   Rooman valtakunta

   Koko valtakuntaa on kyettävä puolustamaan.

   valtakunnanoikeus

2. (kuvaannollisesti) jonkin abstraktin hallinta-alue

   Jumalan valtakunta

   Meillä autotalli saa olla miesten valtakuntaa.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑlt̪ɑˌkunt̪ɑ/
• tavutus: val‧ta‧kun‧ta

Etymologia

yhdyssana sanoista valta ja kunta; Mikael Agricolan 1510-luvulla käyttöön ottama, jo keskiajalla vakiintunut uudissana^[1]

Käännökset

1. valtiosta erityisesti monarkian yhteydessä ja eräissä historiallisissa merkityksissä käytetty nimitys, valtioon kuuluvat maa-alueet

englanti: empire; realm hollanti: rijk n. islanti: ríki italia: impero latina: imperium muinaisenglanti: rice ranska: empire m.

ruotsi: rike; statsområde saksa: Reich serbia: carstvo, царство n. tanska: rige tšekki: říše, država venäjä: держава f., царство n.; империя f. viro: riik

Liittyvät sanat

• valtio
• saarivaltakunta
• kuningaskunta
• keisarikunta

Johdokset

• adjektiivit: valtakunnallinen

Yhdyssanat

valtakunnansovittelija, valtakunnanoikeus, valtakunnanraja, valtakunnansali, valtakunnansyyttäjä, valtakunnanverkko

Aiheesta muualla

• valtakunta Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 4852 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa