varoa

Suomi

Verbi

varoa (52) (taivutus[luo])

1. ~ (part.) suojata t. suojella itseään jnk aiheuttamilta vaaroilta

   Varo koiraa, kun astut ovesta sisään.

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋɑroɑˣ/
• tavutus: va‧ro‧a

Etymologia

germaaninen laina tai substantiivi vara (vartalo var|a- + pääte -oa)^[1][2]

Käännökset

1. suojata t. suojella itseään jnk aiheuttamilta vaaroilta

englanti: beware of latina: caveō puola: uważać

ranska: faire attention (à) viro: hoiduma

Liittyvät sanat

• vaara
• vara
• varoen
• varova

Johdokset

• substantiivit: varoke, varominen
• verbit: varoittaa

Yhdyssanat

hellävaroen

Aiheesta muualla

• varoa Kielitoimiston sanakirjassa
• varoa Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 4240 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa