viittoa

Suomi

Verbi

viittoa (52-C) (taivutus[luo])

1. antaa kädellä merkkejä

   Kenelle tuo lapsi oikein viittoo tuolla mäellä ja mitä hän yrittää viestiä?

2. käyttää viittomakieltä

   Osaatko kertoa nimesi viittomalla?

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiːt̪ːoɑˣ/
• tavutus: viit‧to‧a

Etymologia

substantiivi viitta (vahva vartalo viitt|a- + pääte -oa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: viittoja, viittoma, viittominen
• verbit: viittoilla

Yhdyssanat

viittomakieli

Aiheesta muualla

• viittoa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 1002, 1003, 1012 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa