vilja

Katso artikkeli Vilja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

vilja (9)

1. ryhmä siemenkasveihin kuuluvia heinäkasveja, joiden siemeniä eli jyviä käytetään ravinnoksi

   Vehnä, ruis, kaura ja ohra ovat viljoja. Näistä ohra on vanhin viljalaji.

2. (ainesana) näiden kasvien siemet, jotka korjataan talteen ja käytetään ravinnoksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈʋiljɑ/
• tavutus: vil‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	vilja	viljat
genetiivi	viljan	viljojen (viljain)
partitiivi	viljaa	viljoja
akkusatiivi	vilja; viljan	viljat
sisäpaikallissijat
inessiivi	viljassa	viljoissa
elatiivi	viljasta	viljoista
illatiivi	viljaan	viljoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	viljalla	viljoilla
ablatiivi	viljalta	viljoilta
allatiivi	viljalle	viljoille
muut sijamuodot
essiivi	viljana	viljoina
translatiivi	viljaksi	viljoiksi
abessiivi	viljatta	viljoitta
instruktiivi	–	viljoin
komitatiivi	–	viljoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	vilja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. ryhmä siemenkasveihin kuuluvia heinäkasveja, joiden siemeniä eli jyviä käytetään ravinnoksi

englanti: cereal ersä: сюро latvia: labība, graudaugi liivi: terād puola: zboże n. ranska: céréale f. ruotsi: sädesslag saksa: Getreide n., Korn n.

slovakki: zbožie n., obilie n. tšekki: obilí n. turkki: ekin, tahıl, hububat, takıl ukraina: збіжжя n. venäjä: зерновые культуры (mon.), хлеба (mon.) vepsä: vill' viro: vili, teravili

2. viljakasvien siemenet ainesanana

englanti: grain ruotsi: spannmål saksa: Getreide n.

ukraina: збіжжя n., зерно n. venäjä: зерно n., хлеб зерном

Liittyvät sanat

durra, hirssi, jyvä, kaura, ohra, ruis, kvinoa, tähkä, vehnä, viljavalta, viljavaltainen, viljavuus, viljelmä, viljely, viljelyala, viljely, viljelys

Johdokset

• adjektiivit: viljainen, viljaisa, viljava
• adverbit: viljalti
• verbit: viljellä

Yhdyssanat

jumalanvilja, kevätvilja, korsivilja, leipävilja, palkovilja, peltovilja, pseudovilja, siemenvilja, syysvilja, toukovilja, tuontivilja, uutisvilja, valevilja, vilja-aitta, vilja-arvoyksikkö, vilja-auma, viljaelevaattori, viljahehto, viljajaloste, viljakaskas, viljakasvi, viljakauppa, viljakirva, viljalaari, viljalaiho, viljalaiva, viljalaji, viljalajike, viljaluste, viljalyhde, viljamakasiini, viljamitta, viljamylly, viljankorjuu, viljankuivaamo, viljankuivaus, viljankuivuri, viljankylvö, viljanleikkuu, viljanolki, viljanoras, viljanpuinti, viljansiemen, viljantuonti, viljantähkä, viljanvienti, viljanviljely, viljanäyte, viljaomavaraisuus, viljapelto, viljaraja, viljaripsiäinen, viljasato, viljaseppä, viljaseula, viljasiilo, viljasuppilo, viljasäiliö, viljasäkki, viljatila, viljatuote, viljavaaka, viljavainio, viljavalmiste, viljavarasto, viljaviina, viljavuori, viljavuosi, viljayksikkö, viljaylijäämä

Aiheesta muualla

• vilja Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 733, 3594, 3889 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Islanti

Verbi

vilja

1. tahtoa, haluta

Ruotsi

Substantiivi

vilja yl. (1) (yks. määr. viljan [luo], mon. epämäär. viljor [luo], mon. määr. viljorna [luo])

1. halu, tahto

Verbi

vilja (epäsäännöllinen)

1. vilja + inf. haluta tehdä jtak, tahtoa tehdä jtak
2. vilja + ha haluta jtak, tahtoa jtak

Taivutus

Taivutus – vilja
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	vill	–
imperfekti	ville	–
supiini	velat	–
imperatiivi	(vill)	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: vilja
• passiivin infinitiivi: –
• aktiivin part. prees: –
• passiivin part. prees: –
• part. perf.: –

Aiheesta muualla

• vilja Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)

Viro

Substantiivi

vilja

1. (taivutusmuoto) Sanan vili yksikön genetiivi, partitiivi ja aditiivi [lyhyt illatiivi].

Aiheesta muualla

• vilja sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)