volo

Italia

Substantiivi

volo m. (monikko voli[luo])

1. lento

Verbi

volo

1. indikatiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä volare

Latina

Verbi

volō (akt. prees. inf. velle, ind. perf. y. 1. p. voluī, part. perf. –)

1. toivoa
2. haluta, tahtoa

   Quid vis?

   Mitä sinä haluat?

   Nunc edere volo.

   Haluan nyt syödä.

   nec vult Deus perire animam

   Jumala ei halua yhdenkään sielun joutuvan kadotukseen.

Liittyvät sanat

Tästä johtuvat tytärkielten sanat

• ital. volere, katal. voler, ransk. vouloir