vuoro
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
vuoro (1)
- jollekin määrätty määräaika, tai sallittu hetki teolle, esimerkiksi jonossa, pelissä tai keskustelussa
- Kukin vuorollaan!
- Kun on puheiden vuoro, niin puhutaan.
- Puhu nyt asiaa, kun on sinun vuorosi kertoa mielipiteesi.
- Nyt on sinun vuorosi lyödä kortti pöytään.
- työaika, työvuoro; aamuvuoro, iltavuoro, yövuoro
- Loman jälkeen hän aloittaa puoleltapäivin ensimmäisen vuoronsa.
- (merenkulku) vahti
- (urheilu) vuorotteleva jakso joissakin peleissä kuten pesäpallossa
- sisävuoro
Ääntäminen
- IPA: /ˈʋuo̯ro/
- tavutus: vuo‧ro
Taivutus
Käännökset
3. merenkulku
|
Ks. vahti |
Liittyvät sanat
Synonyymit
- (puhekieltä) huki
Johdokset
- adverbit: vuoroittain
- verbit: vuorottaa
Yhdyssanat
aamuvuoro, erovuoro, heittovuoro, iltavuoro, junavuoro, kulkuvuoro, laivavuoro, lentovuoro, lepovuoro, linja-autovuoro, lyöntivuoro, lähtövuoro, pikavuoro, puheenvuoro, puheenvuoto, pyykkivuoro, päivystysvuoro, päivävuoro, ruuhkavuoro, sananvuoro, saunavuoro, siirtovuoro, sisävuoro, sunnuntaivuoro, suunvuoro, syöttövuoro, työvuoro, ulkovuoro, vahtivuoro, vakiovuoro, vapaavuoro, vartiovuoro, vuoroaika, vuoroaskel, vuoroauto, vuorohiihto, vuorojärjestys, vuorokausi, vuorokeskustelu, vuorokone, vuorolaulu, vuoroluku, vuoronumero, vuoronvaihto, vuoro-ote, vuoropaikoitus, vuoropari, vuoropohjainen, vuoropuhelu, vuoropysäköinti, vuoropäivä, vuorosana, vuorotahti, vuorotervehdys, vuorotuli, vuorotyö, vuorovaikutus, vuorovesi, vuoroveto, vuoroviikko, vuoroviljely, vuorovuosi, yövuoro
Idiomit
- vuoroin vieraissa
Aiheesta muualla
- vuoro Kielitoimiston sanakirjassa
- vuoro Tieteen termipankissa
- Artikkeli 704 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads