Äänen tallennus
From Wikipedia, the free encyclopedia
Äänen tallentamisella tarkoitetaan puheen, musiikin tai muun ääniaineksen[1] tallennusta myöhemmin toistettavaan muotoon, tai siirtämistä alkuperäisestä toiseen formaattiin. Ääntä voidaan tallentaa usealla eri tavalla: mekaanisesti, magneettisesti tai optisesti.
Digitaalisessa tallentamisessa ääni muunnetaan mikrofonin ja AD-muuntimen kautta numeeriseen muotoon. Äänen tallentamisessa käytettäviä tiedostomuotoja ovat muun muassa WAV, MP3 ja FLAC.
Ensimmäinen laite, joka myös toisti tallentamaansa ääntä, oli Thomas Alva Edisonin kehittämä fonografi, joka perustui mekaaniseen äänentallennukseen[2]. Tätä ennen ranskalainen Édouard-Léon Scott de Martinville oli patentoinut vuonna 1857 fonoautografin, joka muutti äänen visuaaliseen muotoon[3]. Fyysisille levyille tallentaminen tuli mahdolliseksi gramofonin keksimisen myötä 1889.[4]
Äänentallennuksella tuotettua esitystä voi kutsua myös äänitteeksi; magneettinauhalle tehtyä äänentallennusta nauhoitteeksi.[5]