marras

Finnice

Appellatio pronuntiatusque

• ['mɑrːɑs]

Notatio

A lingua prisca Indoeuropaea *mort-.

Nomen substantivum

† marras

1. mortuus (-a -um) ||
   1. Persona non vivens.
   2. adj. Non vivens.
2. Omen mortis.

Declinatio

Declinatio Finnica
	sing.	plur.
nom.	marras	martaat
gen.	martaan	martaiden martaitten
part.	marrasta	martaita
iness.	martaassa	martaissa
elat.	martaasta	martaista
illat.	martaaseen	martaisiin
adess.	martaalla	martailla
abl.	martaalta	martailta
allat.	martaalle	martaille
ess.	martaana	martaina
translat.	martaaksi	martaiksi
instr.	—	martain
abess.	martaatta	martaitta
comit.	—	martaine-

Dictiones collatae

Synonyma

• a. kalma, kuolema
• b. kalma, kalmo, ruumis

Dictiones derivatae

• marraskesi, marraskuu