Aleksandr Neverov
From Wikipedia, the free encyclopedia
Aleksandr Sergejevitš Neverov (oikea sukunimi Skobelev, ven. Алекса́ндр Серге́евич Неве́ров, Ско́белев; 24. joulukuuta (J: 12. joulukuuta) 1886 Samaran läänin Stavropolin kihlakunnan Novikovkan kylä – 24. joulukuuta 1923 Moskova) oli venäläinen kirjailija[2].
Aleksandr Neverov | |
---|---|
Aleksandr Neverov. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 24. joulukuuta 1886 Samaran läänin Stavropolin kihlakunnan Novikovkan kylä |
Kuollut | 24. joulukuuta 1923 (37 vuotta) Moskova |
Ammatti | kirjailija |
Kirjailija | |
Salanimi | А. Неверов [1] |
Nimikirjoitus |
|
Aiheesta muualla | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Infobox OK |
Aleksandr Neverov syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän työskenteli maalaiskoulun opettajana ja ensimmäisen maailmansodan aikana välskärinä Samarassa[3]. Vuonna 1917 Neverov liittyi sosialistivallankumouksellisiin, mutta siirtyi myöhemmin bolševikkien puolelle[2]. Volgan alueen nälänhädän aikana hän pakeni Taškentiin. Vuonna 1922 Neverov muutti Moskovaan, jossa hän liittyi Kuznitsa-kirjailijaryhmään.[3]
Neverovin ensimmäinen kertomus ilmestyi vuonna 1906. Hänen realististen kertomuksiensa ja näytelmiensä aiheena on maaseudun elämä.[2] Kirjailijan pääteos on pienoisromaani Taškent – leveän leivän kaupunki (Taškent – gorod hlebnyi, 1923), joka kuvaa 1920-luvun alun nälänhätää 12-vuotiaan pojan näkökulmasta[4].