Eero Rydman
suomalainen poliitikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
Hjalmar Erik (Eero Hjalmar) Rydman (19. elokuuta 1889 Turku – 15. kesäkuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen poliitikko. Hän toimi Kansallisen Edistyspuolueen kansanedustajana 1927–1929 ja 1933–1936.[1] Rydman oli Kansaneläkelaitoksen ensimmäinen pääjohtaja 1937–1944, minkä jälkeen hän toimi Helsingin kaupunginjohtajana 1944–1956. Hän oli ehdolla presidentinvaaleissa 1956.[2]
Eero Rydman | |
---|---|
Helsingin kaupunginjohtaja | |
Edeltäjä | Antti Tulenheimo |
Seuraaja | Lauri Aho |
Kansanedustaja | |
2.9.1927–31.7.1929
1.9.1933–31.8.1936 |
|
Ryhmä/puolue | Kansallinen Edistyspuolue |
Vaalipiiri | Uudenmaan läänin vaalipiiri |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 19. elokuuta 1889 Turku |
Kuollut | 15. kesäkuuta 1963 (73 vuotta) Helsinki |
Arvonimi | ylipormestari (1949) |
Tiedot | |
Puolue | Edistyspuolue |
Koulutus | lakitieteen lisensiaatti (1947) |
Infobox OK |
Rydman valmistui ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassisesta lyseosta 1906, filosofian kandidaatiksi 1909 ja filosofian maisteriksi 1910.[2] Lakitieteen kandidaatiksi hän valmistui 1914 ja sai varatuomarin arvon 1917. Lakitieteen lisensiaatiksi Rydman valmistui vuonna 1947.[1]
Rydmanin veli Heikki Ritavuori (vuoteen 1905 Rydman) oli Edistyspuolueen poliitikko ja Suomen sisäasiainministeri, joka ammuttiin kotiovelleen vuonna 1922. Ritavuoren tyttärenpoika professori Pekka Tarjanne oli Liberaalisen Kansanpuolueen poliitikko.