Emil Wikström
suomalainen kuvanveistäjä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Emil Erik Wikström (13. huhtikuuta 1864 Turku – 26. syyskuuta 1942 Helsinki) oli Suomen taiteen kultakauden merkittävimpiä kuvanveistäjiä.[1] Wikström oli suomalaiskansallisen taiteen[2] ja realismin kannattaja. Hänen tunnetuimpia töitään ovat muun muassa Lyhdynkantajat Helsingin rautatieasemalla, Elias Lönnrotin muistomerkki, J. V. Snellmannin muistomerkki sekä Kansallismuseon edessä istuva graniittikarhu.[3]
Emil Wikström | |
---|---|
Kuvanveistäjä Emil Wikström 1930-luvulla. |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 13. huhtikuuta 1864 Turku, Suomen suuriruhtinaskunta |
Kuollut | 26. syyskuuta 1942 (78 vuotta) |
Kansalaisuus | suomalainen |
Taiteilija | |
Ala | Kuvanveistäjä |
Kuuluisimpia töitä | Elias Lönnrotin muistomerkki, Lyhdynkantajat, Säätytalon päätykolmion veistokset |
Infobox OK |
Wikströmin varhaistuotannon tärkein teos on Säätytalon otsikkoryhmä vuosisadan vaihteessa. Realistinen veistosryhmä kuvaa otteita Suomen kansan vaiheista alkaen esihistoriasta ja päätyen Porvoon valtiopäiviin 1809. Varhaiskauden tuotannosta vaikuttavina pidetään myös Wikströmin lapsia ja perhettä kuvaavia veistoksia, kuten Viattomuuden uni (1891) ja Invocation (1897).[2]
Wikström asui suuren osan elämästään Sääksmäelle (nyk. Valkeakoskelle) rakennuttamassaan Visavuoressa, joka on vuodesta 1967 saakka toiminut museona.[4]