Hiidenkirnu

Hiidenkirnu on kalliossa oleva lieriönmuotoinen kuoppa. Hiidenkirnut ovat syntyneet jääkauden jäätikköjen sulamisveden pyörittäessä isoa kiveä tai kiviä, jauhinkiviä eli pyörrekiviä, paikallaan, jolloin ne ovat kaivertaneet kallioon melko symmetrisiä ja sileäreunaisia koloja. Virran on täytynyt olla riittävän voimakas pitääkseen pienemmät kivet poissa, ja tarpeeksi korkea, jotta muut painavat kivet ohittaisivat syntyvän kirnun muualta virran syvemmistä kohdista eivätkä tukkisi syntyvää kirnua. Hiidenkirnujen syvyys voi olla useita metrejä. Monissa hiidenkirnuissa on edelleen jauhinkivi pohjalla.

Hiidenkirnu Rovaniemellä.

Hiidenkirnuja Kruununpuistossa Imatrankosken rannalla

Keijo Parkkusen tyhjentämä Mietoisten Mannuistenvuoren hiidenkirnu, jossa näkyy myös Parkkusen tekemä maalimerkki.

Hiidenkirnu Kivinokassa Helsingissä

Helsingin Roihupellon seudulla, Viilarintien eteläpuolella ollut ^[1]hiidenkouru.

Hiidenkirnuista ei ole tehty paljonkaan tutkimuksia Suomessa tai muualla maailmassa, joten maailman tai edes Suomen suurimmista hiidenkirnujen tarkkaa määrää ei ole tiedossa. Samoin hiidenkirnun käsite voi joskus olla hämärä. Esimerkiksi Jalasjärven Pirunpesää nimitetään usein hiidenkirnuksi, vaikka se on todellisuudessa rapauma.^[2]

Sanaa hiidenkouru on esitetty erityisesti Helsingin Vartiokylän Viilarintien eteläpuolella sijaitsevalle pitkänomaiselle, sulavalinjaiselle kourumaiselle graniittimuodostelmalle. Geologiassa se määritellään jäätikön sulamisvesien uurtamaksi vesikouruksi. Nimitys hiidenkouru tai hiiden kouru ei kuitenkaan ole vakiintunut termi ja jää nähtäväksi vakiintuuko termi, vai jääkö se elämään erisnimenä, jolla tarkoitetaan nimenomaan Viilarintien kulutusmuodostumaa.^[3][4]

Hiidenkirnun synnystä

Sulamisvettä syöksyy jäätikön pinnalta alas jäässä olevaan kuiluun. Eräs hiidenkirnujen syntyteoria esittää jäätikön pinnalta pudonneen veden poraavan hiidenkirnuja.

Tavallisin näkemys hiidenkirnujen synnystä on se, että jäänalainen veden virtaus synnytti ne.

Nykyinen käsitys on, että jään päällä ollut sulamisvesi putosi jääkaudellakin jäätikkökaivoon niin kuin nykyäänkin jäätiköissä. Putoavan veden virtaus alkoi pyöriä ja irrotti jään pohjalla ollutta kiveä, soraa jne. Nämä irrottivat kivestä uutta ainesta. Hyvin voimakkaan vesivirtauksen mukanaan kuljettama sora ja kivet toimivat hiomalaikan tavoin.

Perinteisen käsityksen mukaan hiidenkirnujen synnyttänyt vesivirtaus olisi ollut jäänalainen tunnelissa virtaava joki tai jäätiköstä lähtenyt sulamisvesijoki. Hiidenkirnun syntypaikka olisi ollut tässäkin vesiputous^[5] jyrkänteen alla tai voimakas pyörre^[5] lohkareen takana^[6].

Rantakirnut

Rantakirnut ovat hiidenkirnuja matalampia muodostumia, jotka esiintyvät monesti ryhminä. Niitä väitetään rannan voimakkaiden tyrskyjen synnyttämiksi. Niitä esiintyy Itämeren ja muutaman suuren järven rannoilla, myös Suomessa.^[5]

Rapautumiskuopat

Rapautumiskuopat muistuttavat ulkoisesti jossain määrin hiidenkirnuja. Nekin ovat kalliossa olevia "reikiä". Mutta niiden reunat ovat epätasaiset ja niiden seinämistä voi irrottaa joskus soraa jopa paljain käsin. Ne ovat syntyneet kalliossa olevaan kiviainekseltaan helpommin rapautuvan kohdan alkaessa rapautua. Rapautumiskuoppia on tavallisesti rapakivigraniiteissa ja muissa helposti rapautuvissa graniiteissa. Rapautumiskuoppia on Suomessa hieman alle 50.^[5]

Suomen hiidenkirnuja

Etelä-Suomi

• Askola
  • Askolan hiidenkirnut (Suomen tiettävästi laajin hiidenkirnuesiintymä, joka kattaa yli 20 eri kokoista ja -muotoista hiidenkirnua)
• Espoo
  • Getholmin hiidenkirnu^[7]
  • Haraholmenin hiidenkirnut^[7]
  • Kaupunginkallion hiidenkirnut^[7]
  • Keskuspuiston hiidenkirnut^[7]
  • Kurttilan hiidenkirnut^[7]
  • Leppävaaran hiidenkirnut^[7]
  • Nupurin hiidenkirnut^[7]
  • Nuuksion hiidenkirnut^[7]
  • Perusmäen hiidenkirnut^[7]
  • Sorlammen hiidenkirnut^[7]
• Hanko
  • Kappelisataman hiidenkirnu
  • Puistovuoren hiidenkirnu
  • Täktomin hiidenkirnut^[8]
• Helsinki
  • Jollaksen hiidenkirnut^[9][10][11]
  • Karhusaaren hiidenkirnut^[9]
  • Kivikon hiidenkirnut^[9]
  • Kivinokan hiidenkirnut^[9]
  • Käpylän hiidenkirnu^[12]
  • Lauttasaaren hiidenkirnu^[9][13]
  • Pihlajamäen hiidenkirnut (Suomen vanhimmat tunnetut hiidenkirnut, todettu ainakin 50 000 vuotta vanhoiksi)^[9][12]
  • Roihuvuoren hiidenkirnut^[9]
  • Seurasaaren hiidenkirnu^[9]
  • Suomenlinnan hiidenkirnu^[9]
  • Vartiosaaren hiidenkirnu^[9]
  • Vuosaaren hiidenkirnu^[9]
• Imatra
  • Imatrankosken reunojen hiidenkirnut
• Kemiönsaari
  • Jungfruholmenin hiidenkirnu
• Kirkkonummi
  • Vesitorninmäen hiidenkirnu^[14]
• Lohja
  • Talvian hiidenkirnu
• Mynämäki
  • Mannuistenvuoren hiidenkirnu
• Naantali
  • Kattilanvuoren hiidenkirnu
  • Luikkionvuoren hiidenkirnu
• Nurmijärvi
  • Nurmijärven hiidenkirnut seitsemän veljeksen reitin varrella
• Rauma
  • Hiidenkirnu Haappusten kirkon alueella
  • Uotilan hiidenkirnu
• Rusko
  • Kullavuoren hiidenkirnu
• Salo
  • Pirunvuoren hiidenkirnu
• Sipoo
  • Sipoonkorven hiidenkirnut
• Vantaa
  • Korson hiidenkirnut
  • Seutulan hiidenkirnut
• Vihti
  • Höytiönnummen hiidenkirnu^[15]
  • Kattilan hiidenkirnu^[15]
  • Konianvuoren hiidenkirnu
  • Kuuselan hiidenkirnut^[15]
  • Pääkslahden hiidenkirnu^[15]

Keski-Suomi

• Mikkeli
  • Pursialan hiidenkirnu
• Puumala
  • Kynäsaaren hiidenkirnu^[16]
  • Lintusalon hiidenkirnu
  • Pataluodon hiidenkirnu^[16]
  • Tollonvuoren hiidenkirnu, Hurissalo
• Rautavaara
  • Pumpulikirkon hiidenkirnu
• Vaasa
  • Öjbergetin hiidenkirnu

Pohjois-Suomi

• Pudasjärvi
  • Jumalanhauta^[17]
• Rovaniemi
  • Rautiosaaren hiidenkirnut (tunnetaan myös Sukulanrakan hiidenkirnuina)
• Salla
  • Aholanvaaran hiidenkirnut (ryhmään kuuluu Suomen suurin hiidenkirnu Juomapata, jonka halkaisija on enimmillään 15,5 m ja syvyys 13 m)^[18][19]

Hiidenkirnuja muualla

Hiidenkirnuja Etelä-Afrikassa.

Hiidenkirnun tyyppisiä muodostelmia esiintyy sopivanlaisessa, esimerkiksi graniittiin pohjautuvassa, kallioperässä virtaavissa koskissa ja joissa joka puolella maailmaa, esimerkiksi Etelä-Afrikassa Blyde River Canyonissa.

Katso myös

• Viilarintien hiidenkouru