Itävaltalainen taloustiede
taloustieteen koulukunta / From Wikipedia, the free encyclopedia
Itävaltalainen taloustiede on yksi taloustieteellisen ajattelun koulukunnista, jonka näkemykset perustuvat metodologiseen individualismiin – eli ajatukseen siitä, että yhteiskunnalliset ja sosiaaliset ilmiöt ovat seurausta yksilöiden toiminnasta ja motivaatiopohjasta.[1][2][3] Itävaltalaisen koulukunnan ajattelumaailma on verrattain lähellä uusklassista taloustiedettä, mutta kuitenkin uusklassismista poiketen se korostaa hyödyn subjektiivisuutta, markkinoiden toiminnan epävarmuutta, yrittäjyyden riskejä, sääntelyn toimimattomuutta ja nykyisen rahajärjestelmän epäneutraalisuutta suhteessa kansantalouteen.[1]
Koulukunnan näkemykset olivat keskeisessä roolissa modernin taloustieteen kehityksessä 1800-luvulla aikaansa edellä olevan Carl Mengerin luodessa muun muassa laskevan rajahyödyn ja marginaalisuureiden käsitteet, jotka ovat edelleen yleisesti hyväksytty selitys ja vallitseva näkemys taloustieteessä hintojen määräytymiselle markkinoilla.[1] Myös hyödyn subjektiivisuus – eli ajatus siitä että hyödykkeen hintatasoa ei määrää pelkästään siihen sitoutuneiden työtuntien määrä, vaan se kuinka arvokkaaksi kukin yksittäinen taloudellinen toimija kyseessä olevan hyödykkeen määrittelee[1] – sekä suunnitelmataloutta kritisoiva talouslaskennan ongelma ovat tulleet yleisesti hyväksytyksi osaksi taloustieteen valtavirtanäkemystä.[1] Itävaltalaisen koulukunnan erimielisyydet kuitenkin kasvoivat yleisesti hyväksyttyjen taloustieteen näkemysten kanssa, ja 1900-luvun loppupuolella se erkaantui valtavirrasta etupäässä anarkokapitalistisen rothbardilaisen haaran piiriin. Teoriaa on pidetty jossain määrin kiistanalaisena, koska se on ristitiidassa keynesiläisen valtio- ja keskuspankkivetoisen talousajattelun kanssa, mutta sen painotuksella tuottavuuden luovaan osuuteen ja kritiikillä uusklassisen talousteorian käyttäytymistieteellisiä teorioita kohtaan on ollut merkittävä vaikutus taloustieteen kehitykseen.selvennä Itävaltalainen koulukunta on aina pitänyt tärkeänä rahan kovuutta ja niukkuutta, ja tästä syystä itävaltalainen taloustiede on saavuttanut uutta suosiota erityisesti bitcoinista kiinnostuneiden parissa.