Koeputkihedelmöitys
keinohedelmöitysmenetelmä / From Wikipedia, the free encyclopedia
Koeputkihedelmöitys eli IVF (engl. in vitro fertilisation) on hedelmöityshoitomenetelmä, jossa naisen munasolu hedelmöitetään miehen siittiöillä elimistön ulkopuolella.
Koeputkihedelmöitys kehitettiin alun perin auttamaan naisia, joiden hedelmättömyyden syynä oli munanjohdinten vaurio. Nykyään koeputkihedelmöitystä käytetään muissakin hedelmättömyyttä aiheuttavissa tiloissa, kuten endometrioosissa tai selittämättömässä hedelmättömyydessä. Hoidon onnistumisen edellytyksinä on hedelmöittymiskykyinen munasolu, siittiöitä sekä kohtu, joka pystyy kantamaan raskauden.
Ensimmäinen koeputkilapsi syntyi 1978. Vuonna 2018 esitettiin arvio että maailmassa olisi 40 vuoden aikana syntynyt yhteensä 8 miljoonaa koeputkilasta.[1]