Komiikka
From Wikipedia, the free encyclopedia
Komiikka (kreik. kōmiko's, komediaa koskeva < kōmos, Dionysoksen kunniaksi järjestetty riemukulkue)[1][2] tarkoittaa hullunkurisuutta ja naurettavuutta sekä myös koomisuutta taiteessa.[3] Sen synnyttää nurinkurinen asioiden suhde toisiinsa tai yllättävä käänne toiminnassa. Nämä aikaansaavat hyväntuulista huvittuneisuutta tai voimakkaimmillaan nauruksi laukeavan ilon.[2]
Komiikka on yksi esteettisistä ilmenemismuodoista eli kategorioista kauniin, ylevän, arvokkaan jne ohella.[2][3] Komiikkaa inhimillisempi ja elämänmyönteisempi ilmiö on huumori. Toisaalta komiikka perustuessaan yksinomaan naurettavuuteen eroaa häijynälykkäästä ironiasta ja ivallisesta satiirista.[2]
Komiikan lajeja ovat
- Henkilökomiikka
- Luonnekomiikka on esimerkiksi romaanin tai elokuvan henkilöiden luonteessa esiintyvää hullunkurisuutta, jonka tehoavuutta usein lisätään humoristisia luonteenpiirteitä paisuttelemalla. Sen vastakohta on tilannekomiikka.[4]
- Sanakomiikka on komiikan laji, joka perustuu sanojen kaksimieliseen käyttöön.[5]
- Tilannekomiikka on komiikkaa, joka ilmenee satunnaisissa tilanteissa.[6] Se perustuu paljolti kepeisiin vaikutuskeinoihin. Esimerkiksi farssit ja monet huvinäytelmät, musikaalit, operetit ja pakinat on rakennettu tilannekomiikalle,[7] jossa roolihenkilöt joutuvat humoristisiin äkkitilanteisiin. Näyttelijöiltä tilannekomedia vaatii nopeutta ja oikea-aikaisuutta.