Kompleksisuusteoria

Kompleksisuusteoria on holistinen ja monitieteinen tutkimusote^selvennä, jota voidaan pitää eräänä systeemiteorian johdannaisena.^[1] Kompleksisuusteoriaan kuuluu useita tutkimussuuntauksia ja koulukuntia.

Taustaa

Kompleksisuusteoriassa korostetaan kokonaisvaltaista ajattelua, jossa erilaisten ilmiöiden väliset riippuvuussuhteet nähdään osana yhteisöllisten ja taloudellisten järjestelmien toimintaa. Kompleksisuusteoriassa painotetaan järjestelmän osien ominaispiirteiden sijaan järjestelmän osien välistä vuorovaikutusta. Osien välisestä vuorovaikutuksesta johtuen järjestelmän lopputulos on enemmän tai vähemmän kuin osiensa summa. Toisin kuin systeemiteoriassa, jossa kompleksisuus nähdään vuorovaikutuksen seurauksena, kompleksisuusteoriassa kompleksisuus nähdään järjestelmän perusominaisuutena ja kehittymisen edellytyksenä.

Kompleksisuusteorian avulla on pyritty ymmärtämään muun muassa biologiassa luonnon ekosysteemien käyttäytymistä, geenien ja solujen toimintaa, yhteiskunnassa kansantalouksien kehittymistä, uusien teknologioiden leviämistä, verkostoja sekä innovaatioiden syntymistä ja organisaatioiden muutosten toteuttamista.

Kysymykseen siitä, täyttääkö kompleksisuusteoria varsinaisen teorian kriteerit on otettu kantaa puolesta ja vastaan. Mikäli teorialla tarkoitetaan yhtenäistä tietojen ja käsitteiden järjestelmää, joka sisältää yleisessä ja tiivistetyssä muodossa yleisiä tosiasioita sisältäviä lakeja tai periaatteita, ja jossa teorian kaikki väitteet tiivistetään joukoksi aksioomia, joista puolestaan voidaan johtaa loogisesti kaikki muut ko. teorian väitteet ^[2] kompleksisuusteoriaa ei voitane pitää puhtaana teoriana. Toisaalta esimerkiksi Mitleton-Kelly ^[3] on esittänyt, että kompleksisuus ei ole pelkästään joukko työkaluja tai vertauskuva vaan ennemminkin tapa ajatella ja ymmärtää maailman ilmiöitä.

Murrayn ^[4] mukaan kompleksisuusteoriaa voidaan pitää yhtenä "uusien tieteiden" edustajana. Muina uusien tieteiden edustajina Murray mainitsee kaaos- ja katastrofiteoriat.

Joissakin yhteyksissä kaaosteoriaa ja kompleksisuusteoriaa on pidetty toistensa synonyymeinä. Kaaos ja kompleksisuus eivät kuitenkaan tarkoita samaa asiaa. Esimerkiksi Maula ^[5] (perustuu Mitleton-Kelly ^[6]) havainnollistaa eroja seuraavasti: ”kaoottinen systeemi muodostuu sellaisten sääntöjen ja säännönmukaisuuksien iteroinnista, jotka pysyvät vakioina. Kompleksinen systeemi sen sijaan kehittyy ja muuttaa vuorovaikutuksen sääntöjä. Kaaosteorian soveltaminen sosiaalisiin systeemeihin merkitsisi oletusta, että inhimillinen toiminta on pelkistettävissä pysyviin sääntöihin ja lakeihin, ja että se on näiden sääntöjen hallitsemista.”

Kompleksisuusteorian käsitteitä

• ilmaantuminen tai emergenssi
• itseorganisoituminen
• kytkeytyneisyys
• palaute (prosessit)
• epälineaarisuus
• monimuotoisuus
• yhteisevoluutio
• bifurkaatio
• kaukana tasapainosta
• polkuriippuvuus
• mahdollisuuksien avaruus

Katso myös

• Kompleksisuus
• Systeemiteoria
• Kaaosteoria