Ligandikenttäteoria
From Wikipedia, the free encyclopedia
Lígandikenttäteoria on malli, joka kuvaa kemiallista sitoutumista ja rakennetta kompleksiyhdisteissä, erityisesti siirtymämetallien komplekseissa. Ligandikenttäteorian avulla kyetään selittämään kompleksien ominaisuuksia kuten niiden värejä ja magneettisia ominaisuuksia. Teoria on yhdistelmä kidekenttäteoriaan ja molekyyliorbitaaliteoriaa ja sen ovat kehittäneet yhdysvaltalaiset Hans Bethe ja John Hasbrouck van Vleck.[1][2][3][4]