Mauri Ryömä
suomalainen lääkäri ja poliitikko / From Wikipedia, the free encyclopedia
Mauri Ryömä (30. lokakuuta 1911 Helsinki – 28. marraskuuta 1958 Helsinki) oli suomalainen lääkäri ja poliitikko, joka toimi SDP:n kansanedustajana 1936–1937 ja SKDL:n kansanedustajana 1945–1958.[1] Hän oli 1940–1950-lukujen merkittävimpiä suomalaisia kommunistipoliitikkoja, johon SKP:ssä vaaran vuosina esiintyneet vallankumoukselliset pyrkimykset henkilöityivät. Kommunisteja kutsuttiinkin julkisuudessa usein ”ryömäläisiksi”.[2]
Mauri Ryömä | |
---|---|
Ryömä EK:n pidätyskuvassa 1936. |
|
Kansanedustaja | |
1.9.1936–02.02.1937, 6.4.1945–28.11.1958
|
|
Ryhmä/puolue | SDP, SKDL |
Vaalipiiri | Uusimaa, Turun pohjoinen |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. lokakuuta 1911 Helsinki |
Kuollut | 28. marraskuuta 1958 (47 vuotta) Helsinki |
Ammatti | lääkäri, päätoimittaja |
Puoliso | Elvi Sinervo (1933–) |
Infobox OK |
Mauri Ryömän isä Hannes Ryömä toimi SDP:n kansanedustajana lähes 20 vuoden ajan ja oli kahdesti ministerinä. 1930-luvulla Ryömän lähipiirissä oli poliitikkojen ohella vasemmistolaista kulttuuriväkeä, joihin lukeutui myös hänen puolisonsa Elvi Sinervo. Ryömä kuului kommunisminvastaisesta isästään poiketen sosialidemokraattisen puolueen vasemmistosiipeen ja vietti toimintansa vuoksi sotavuodet vankilassa.[2] Ainoana vasemmistopoliitikkona Ryömä tuki Neuvostoliiton politiikkaa myös talvisodan aikana, ja piti ulkoministeri Väinö Tanneria syyllisenä sotaan.[3] Jatkosodan jälkeen Ryömä oli muun muassa perustamassa Suomi–Neuvostoliitto-Seuraa ja työskenteli SKP:n puoluelehden Työkansan Sanomien päätoimittajana.[4] Persoonana häntä on luonnehdittu ”juonikkaaksi” ja ”tosikoksi”.[5][6] Etsivän keskuspoliisin raporteissa Ryömää kuvailtiin ”herrasosialistiksi ja pojanklopiksi, joka kulkee isänsä kalosseissa”.[7]
Vaikka Ryömä kuului SKP:n keskuskomiteaan kuolemaansa saakka, oli hänellä sotavuosista lähtien erimielisyyksiä muun puoluejohdon kanssa.[8] Vuonna 1956 Ryömä oli SKP:n johdosta ainoa, joka ryhtyi arvostelemaan puolueen toimintaa, kun Stalinin rikokset paljastettiin Neuvostoliitossa. Hän ei saanut kritiikilleen tukea, vaan SKP:n sisäinen uudistusliike käynnistyi vasta 10 vuotta Ryömän kuoleman jälkeen.[2]