NHL-kausi 1957–1958
From Wikipedia, the free encyclopedia
NHL-kausi 1957–1958 oli National Hockey Leaguen historian 41. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti kolmannen kerran peräkkäin Toe Blaken valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Boston Bruinsin otteluvoitoin 4–2. Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 9. ja seuran koko historian 10. Stanley Cup -mestaruus. NHL-joukkueista ainoastaan Toronto Maple Leafs oli aiemmin onnistunut voittamaan Stanley Cupin kolme kertaa peräkkäin 1940-luvun lopulla.[2][3][4]
Runkosarjan piste- ja maalipörssin voiton sekä Art Ross Trophyn vei Montreal Canadiensin Dickie Moore.[5] Hän keräsi 70 ottelussa kaikkiaan 84 tehopistettä, joista 36 oli maaleja ja 48 syöttöpisteitä.[6] Pudotuspelien pistepörssin ykkönen oli Boston Bruinsia edustanut Fleming MacKell. MacKell teki 12 pudotuspeliottelussa 19 tehopistettä, joista 5 oli maaleja ja 14 maaliin johtaneita syöttöjä.[7]
Hart Trophy myönnettiin Detroit Red Wingsin Gordie Howelle.[8][9] Parhaalle puolustajalle jaettavan Norris-palkinnon vei puolestaan Montreal Canadiensia edustanut Doug Harvey.[10] Parhaan tulokkaan Calder Memorial Trophyn sai Toronto Maple Leafsin Frank Mahovlich.[11]