NHL-kausi 1964–1965
From Wikipedia, the free encyclopedia
NHL-kausi 1964–1965 oli National Hockey Leaguen historian 48. kausi. Sen aikana kuusi NHL-joukkuetta pelasi kukin 70 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Toe Blaken valmentama Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Chicago Black Hawksin otteluvoitoin 4–3.[2][3] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 12. ja seuran koko historian 13. Stanley Cup -mestaruus.[4][5]
Kaudella 1964–1965 pudotuspelien arvokkaimmalle pelaajalla myönnettävä Conn Smythe Trophy jaettiin ensimmäisen kerran, ja sen sai Canadiensin keskushyökkääjä Jean Béliveau.[6] Pudotuspeleissä Béliveau teki 13 ottelussa 8 maalia ja antoi 8 maalin johtanutta syöttöä.[7] Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun hän toimi joukkueensa kapteenina sen saavuttaessa Stanley Cup -mestaruuden.[5]
Runkosarjan pistepörssin ja Art Ross Trophyn voitti Chicago Black Hawksin Stan Mikita.[8] Hän keräsi 70 ottelussa yhteensä 87 tehopistettä, joista 28 oli maaleja ja 59 syöttöpisteitä.[9] Hart Memorial Trophy puolestaan myönnettiin Mikitan tavoin Chicagoa edustaneelle Bobby Hullille.[8] Pudotuspeleissä Hull sijoittui pistepörssin kärkipaikalle tehtyään 14 ottelussa 17 tehopistettä, joista 10 oli maaleja ja 7 maaliin johtaneita syöttöjä.[7] Parhaan tulokkaan palkinnon Calder Memorial Trophyn sai Detroit Red Wings -maalivahti Roger Crozier.[8][10]