NHL-kausi 1975–1976
From Wikipedia, the free encyclopedia
NHL-kausi 1975–1976 oli NHL:n historian 59. kausi. Sen aikana 18 NHL-joukkuetta pelasi kukin 80 runkosarjaottelua.[1] Stanley Cupin voitti Montreal Canadiens, joka kukisti finaalisarjassa Philadelphia Flyersin otteluvoitoin 4–0.[2] Kyseessä oli NHL:n olemassaolon aikana Canadiensin 18. ja seuran koko historian 19. Stanley Cup -mestaruus.[3][4] Samalla sai alkunsa mestaruuksien sarja, jonka aikana joukkue voitti neljä Stanley Cupia peräkkäin.[4] 31. joulukuuta 1975 Canadiens kohtasi Montrealin Forum-hallissa Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkueen näytösottelussa, joka päättyi 3–3-tasapeliin.[5][6]
Kaudella 1975–1976 Philadelphia Flyers onnistui voittamaan 20 kotiottelua peräkkäin, millä se nousi jakamaan NHL:n ennätystä Boston Bruinsin kanssa, joka oli pystynyt vastaavaan kotivoittojen sarjaan kaudella 1929–1930.[7] Lopulta Detroit Red Wings rikkoi ennätyksen kaudella 2011–2012, kun se voitti 23 kotiottelua peräkkäin. Kuitenkin kyseisellä kaudella käytössä olivat tasapelitilanteet ratkaisevat rangaistuslaukauskilpailut, joita ei Bruinsin ja Flyersin ennätysten aikoihin käytetty. Ilman rangaistuslaukauskilpailuja Red Wingsin kotivoittojen sarja olisi päättynyt ensimmäiseen kotihallissa pelattuun tasapeliin, joka olisi tullut sen jälkeen, kun joukkue oli voittanut 12 kotiottelua peräkkäin.[8] Bruins oli itse asiassa ottanut 22 kotivoittoa peräjälkeen, mutta voitoista kaksi viimeistä tuli kauden 1930–1931 alussa, siis eri kaudella kuin mistä sarja alkoi.[7]
Runkosarjan pistepörssin kaudella 1975–1976 voitti Montreal Canadiensin hyökkääjä Guy Lafleur, joka keräsi kaikkiaan 125 tehopistettä pelaamissaan 80 ottelussa.[9] Philadelphia Flyersia edustanut Reggie Leach puolestaan teki eniten runkosarjamaaleja, yhteensä 61 kappaletta.[10] NHL-palkinnoista Guy Lafleurille myönnettiin Art Ross Trophyn ohella Lester B. Pearson Award,[11][12] ja hänet valittiin liigan ykköstähdistöön.[10] Hart Memorial Trophyn sai Flyersin Bobby Clarke, joka voitti myös plus/miinus-tilaston. Clarke oli mukana NHL:n ykköstähdistössä keskushyökkääjän paikalla.[10]
Reggie Leach voitti pudotuspelien pistepörssin. Hän teki pelaamissaan 16 pudotuspeliottelussa yhteensä 24 tehopistettä, joista 19 oli maaleja ja 5 syöttöpisteitä.[13] Suorituksiensa ansiosta Leach arvostettiin pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi, ja hänelle myönnettiin Conn Smythe Trophy.[10][14]