NHL-kausi 2014–2015
From Wikipedia, the free encyclopedia
NHL-kausi 2014–2015 oli National Hockey Leaguen 97. kausi. Sen aikana 30 joukkuetta pelasi kukin 82 ottelua. Runkosarja alkoi keskiviikkona 8. lokakuuta 2014 neljällä ottelulla ja päättyi lauantaina 11. huhtikuuta 2015, jolloin ohjelmassa oli 15 ottelua. Runkosarjan päätöskierroksen lisäksi liigan kaikki joukkueet pelasivat samana päivänä kauden ensimmäisenä lauantaina 11. lokakuuta 2014.[5] Stanley Cupin voitti Chicago Blackhawks, joka kukisti finaalisarjassa Tampa Bay Lightningin otteluvoitoin 4–2 ja otti seurahistoriansa kuudennen mestaruuden. Edellisen kerran Blackhawks oli voittanut Stanley Cupin vuonna 2013.[6]
NHL-kausi 2014–2015 | |
---|---|
Laji | jääkiekko |
Järjestyksessä oleva kausi | 97. |
Maa |
Yhdysvallat Kanada |
Joukkueiden määrä | 30 |
Sarja alkoi | 8. lokakuuta 2014 |
Sarja päättyi | 15. kesäkuuta 2015 |
Runkosarjan voittaja | New York Rangers [1] |
Mestari | Chicago Blackhawks[2] |
Pistepörssin voittaja | Jamie Benn [3] |
Pudotuspelien pistepörssin voittaja | Tyler Johnson[4] |
Pudotuspelien arvokkain pelaaja | Duncan Keith[2] |
Infobox OK |
Ennen kauden alkua Phoenix Coyotes otti uudeksi nimekseen Arizona Coyotes.[7][8] Nimenmuutos tapahtui virallisesti NHL:n vuoden 2014 varaustilaisuuden aikaan, ja nimenvaihdon myötä joukkueen peliasuihin ja logoon tuli muutoksia kaudeksi 2014–2015. Joukkue tunnettiin nimellä Phoenix Coyotes vuodesta 1996 lähtien. Seuran kesällä 2013 ostanut omistajaryhmä IceArizona kuitenkin halusi, että nimi viittaisi Arizonan osavaltioon kokonaisuudessaan.[7]
Kausi 2014–2015 oli ensimmäinen NHL-kausi, jona Nashville Predatorsin valmentajana ei toiminut Barry Trotz. Sen sijaan Trotz valmensi Washington Capitalsia.[5]
Runkosarjan pistepörssin voitti Dallas Starsia edustanut Jamie Benn. Hän keräsi 82 ottelussa yhteensä 87 tehopistettä, joista 35 oli maaleja ja 52 syöttöpisteitä.[9] Bennin ottelukohtainen pistekeskiarvo 1,06 oli NHL:n runkosarjan pistepörssin voittajalle alhaisin sitten kauden 1947–1948, jolloin Elmer Lach oli kyseisen tilaston kärkinimi, ja jos työsulkukausia ei oteta huomioon, Bennin kokonaispistemäärä oli runkosarjan pistekuninkaan pienin sitten kauden 1967–1968, jolloin Stan Mikita vei Art Ross Trophyn nimiinsä 87 pisteellään.[10]