Oikeustieteelliset tutkinnot Pohjoismaissa
From Wikipedia, the free encyclopedia
Pohjoismaissa on pääpiirteittäin yhtenevä oikeudellinen järjestelmä ja tämän vuoksi myös oikeustieteelliset tutkinnot ovat historiassa olleet samankaltaisia.[1] Viime vuosina muutoksia kuitenkin alkanut tapahtumaan erityisesti Bolognan prosessin johdosta.[2]
Nykyisin Tanskaa lukuun ottamatta kaikissa Pohjoismaissa on luovuttu oikeustieteen kandidaatin tutkinnosta (ks. Candidate of Law) ja korvattu se maisterilla. Oikeustieteen korkeakoulututkinto, joka pätevöittää säänneltyihin juristiammatteihin myönnetään tavanomaisesti Tanskassa, Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa 4,5–6 vuoden oikeustieteen opintojen suorittamisen jälkeen.lähde?
Pohjoismaissa oikeustieteen korkeakoulututkintoja, jotka pätevöittävät säänneltyihin juristiammatteihin voivat myöntää ainoastaan valtioiden hyväksymät korkeakoulut. Esimerkiksi Itä-Suomen yliopisto sai oikeuden alkaa kouluttaa juristeja vuonna 2013.[3] Kilpailu oikeustieteen opiskelupaikoista on kovaa kaikissa Pohjoismaissa. Hakujärjestelmä vaihtelee maittain. Esimerkiksi Suomessa oikeustieteen valintakokeet ovat olleet niin vaikeita, että edes pääsykoekirjan kirjoittanut ei saanut kokeesta täysiä pisteitä.[4]
Pohjoismainen oikeustieteen ylempi korkeakoulututkinto vastaa lähiten englanniksi käytettävää nimikettä Master of Laws (LL.M.), jota käytetään laajasti Euroopassa.[5] Tutkinto on asteen korkeampi kuin Juris Doctor (JD), jonka lähin vastine on Bachelor of Laws (LL.B.)lähde?