Perustuslaillinen oikeistopuolue
suomalainen puolue / From Wikipedia, the free encyclopedia
Perustuslaillinen oikeistopuolue (ruots. Konstitutionella högerpartiet, lyhenne POP) oli vuosina 1973–1992 toiminut suomalainen kaksikielinen oikeistopuolue.
Perustuslaillinen oikeistopuolue | |
---|---|
Perustettu | 1973 |
Lopetti | 1993? |
Ideologia | nationalismi, oikeistolaisuus, antikommunismi |
Poliittinen kirjo | oikeisto |
Äänenkannattaja | Express |
Naisjärjestö | Perustuslaillisen kansanpuolueen naisten liitto |
Infobox OKNimi-testi OK |
Lakitieteen lisensiaatti varatuomari Georg C. Ehrnrooth johti perustuslaillisia vuosina 1974–1992, ja puolue henkilöityi pitkälti häneen. Ehrnrooth oli 1970-luvun tunnetuimpia presidentti Urho Kekkosen politiikan vastustajia yhdessä Suomen Maaseudun Puolueen Veikko Vennamon, Ruotsalaisen Kansanpuolueen Victor Procopén ja Kansallisen Kokoomuksen Tuure Junnilan kanssa.
Puolue perustettiin nimellä Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue (SPK, Finlands Konstitutionella Folkparti). Nimi vaihdettiin vuonna 1976 Perustuslailliseksi Kansanpuolueeksi (PKP, Konstitutionella Folkpartiet) ja vuonna 1980 Perustuslailliseksi oikeistopuolueeksi.[1][2] Puolueen jäseniä tai kannattajia kutsuttiin perustuslaillisiksi. Nimitystä ei tule sekoittaa sortokausien venäläistämistoimia vastustaneisiin perustuslaillisiin.
POP osallistui viimeisen kerran eduskuntavaaleihin vuonna 1991. Puolue jäi paikoitta ja se poistettiin puoluerekisteristä. Toukokuussa 1992 POP päätti lopettaa toimintansa puolueena. Järjestö kuitenkin jatkoi ”poliittis-aatteellis-isänmaallisena” yhdistyksenä, ja nimeksi vaihdettiin Perustuslaillinen Oikeisto.[3] Yhdistys osallistui lokakuun 1992 kunnallisvaaleihin.
Vuonna 1983 POP:llä oli noin 3 000 jäsentä. Jäsenkunta oli keskittynyt pääkaupunkiseudulle ja ruotsinkieliselle Pohjanmaalle.[1] Yksittäisistä kunnista puolueen kannatus oli suurinta Kauniaisissa, jossa se sai seitsemän prosenttia äänistä vuoden 1976 kunnallisvaaleissa.[4] Puolueen pääasiallinen kannattajakunta koostui ruotsinkielisen yläluokan edustajista.[5]
POP:n naisjärjestöä johtivat muun muassa Salme Katajavuori[6] ja Marjatta Tuderus.[3]