Saksan historia
From Wikipedia, the free encyclopedia
Saksan historian valtiollisena alkuna pidetään Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa, joka oli olemassa noin 900-luvulta vuoteen 1806. Suurimmillaan keisarikunta käsitti nykyisen Saksan, Itävallan, Slovenian, Tšekin, Länsi-Puolan, Alankomaat, Itä-Ranskan, Sveitsin ja osia Pohjois- ja Keski-Italiasta.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Aika vähän lähteitä suhteessa artikkelin pituuteen. |
Vuosina 1871–1918 olemassa ollutta myös Saksan keisarikunnaksi sanottua Saksan valtakuntaa kutsuttiin joskus saksalais-roomalaisen keisarikunnan perillisenä ”toiseksi valtakunnaksi”. Vastaavasti Adolf Hitler nimitti Saksan (1933–1945) ”kolmanneksi valtakunnaksi”. Toisen maailmansodan jälkeen Saksa oli aluksi jakautuneena brittien, neuvostoliittolaisten, ranskalaisten ja yhdysvaltalaisten miehitysvyöhykkeisiin ja sen jälkeen Saksan liittotasavaltaan, jossa vallitsi markkinatalous, ja sosialistiseen Saksan demokraattiseen tasavaltaan (DDR). Saksat yhdistyivät vuonna 1990.[1]