korkea

finština

výslovnost

• IPA: [ˈkorkeɑ]

dělení

• kor-ke-a

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru korkea
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	korkea	korkeat
genitiv	korkean	korkeiden korkeitten (korkeain)
akuzativ	korkean korkea	korkeat
partitiv	korkeaa korkeata	korkeita
essiv	korkeana	korkeina
translativ	korkeaksi	korkeiksi
inessiv	korkeassa	korkeissa
elativ	korkeasta	korkeista
illativ	korkeaan	korkeisiin korkeihin
adessiv	korkealla	korkeilla
ablativ	korkealta	korkeilta
allativ	korkealle	korkeille
abessiv	korkeatta	korkeitta
komitativ	—	korkeine
instruktiv	—	korkein

stupňování

stupeň	tvar
pozitiv	korkea
komparativ	korkeampi
superlativ	korkein

význam

1. vysoký (věc velké výšky)
2. vysoký (o zvuku)

antonyma

1. matala
2. matala

související

• korkeus, korotus
• korko
• korottaa
• korkeintaan
• korkealaatuinen
• korkeapaine
• korkeakoulu