oikeus

finština

výslovnost

• IPA: [ˈoikeus]

dělení

• oi-keus

etymologie

• oikea + -uus

podstatné jméno

skloňování

skloňování podle vzoru kalleus
Substantivum	singulár	plurál
nominativ	oikeus	oikeudet
genitiv	oikeuden	oikeuksien
akuzativ	oikeuden oikeus	oikeudet
partitiv	oikeutta	oikeuksia
essiv	oikeutena	oikeuksina
translativ	oikeudeksi	oikeuksiksi
inessiv	oikeudessa	oikeuksissa
elativ	oikeudesta	oikeuksista
illativ	oikeuteen	oikeuksiin
adessiv	oikeudella	oikeuksilla
ablativ	oikeudelta	oikeuksilta
allativ	oikeudelle	oikeuksille
abessiv	oikeudetta	oikeuksitta
komitativ	—	oikeuksine
instruktiv	—	oikeuksin

význam

1. právo (soubor norem)
2. právo (oprávněný nárok)
3. spravedlnost

související

• oikeuttaa
• oikea
• oikeusistuin
• oikeuskansleri
• oikeuslaitos
• oikeusministeriö
• oikeustiede