Timi

See also: timi and tími

Finnish

Etymology

A diminutive of Timo with formal given name status since the 1970s.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈtimi/, [ˈt̪imi]
• Rhymes: -imi
• Syllabification^(key): Ti‧mi
• Hyphenation^(key): Ti‧mi

Proper noun

Timi

1. a male given name

Declension

Inflection of Timi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		Timi	Timit
genitive		Timin	Timien
partitive		Timiä	Timejä
illative		Timiin	Timeihin
		singular	plural
nominative		Timi	Timit
accusative	nom.	Timi	Timit
	gen.	Timin
genitive		Timin	Timien
partitive		Timiä	Timejä
inessive		Timissä	Timeissä
elative		Timistä	Timeistä
illative		Timiin	Timeihin
adessive		Timillä	Timeillä
ablative		Timiltä	Timeiltä
allative		Timille	Timeille
essive		Timinä	Timeinä
translative		Timiksi	Timeiksi
abessive		Timittä	Timeittä
instructive		—	Timein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of Timi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative Timini Timini accusative nom. Timini Timini gen. Timini genitive Timini Timieni partitive Timiäni Timejäni inessive Timissäni Timeissäni elative Timistäni Timeistäni illative Timiini Timeihini adessive Timilläni Timeilläni ablative Timiltäni Timeiltäni allative Timilleni Timeilleni essive Timinäni Timeinäni translative Timikseni Timeikseni abessive Timittäni Timeittäni instructive — — comitative — Timeineni second-person singular possessor singular plural nominative Timisi Timisi accusative nom. Timisi Timisi gen. Timisi genitive Timisi Timiesi partitive Timiäsi Timejäsi inessive Timissäsi Timeissäsi elative Timistäsi Timeistäsi illative Timiisi Timeihisi adessive Timilläsi Timeilläsi ablative Timiltäsi Timeiltäsi allative Timillesi Timeillesi essive Timinäsi Timeinäsi translative Timiksesi Timeiksesi abessive Timittäsi Timeittäsi instructive — — comitative — Timeinesi first-person plural possessor singular plural nominative Timimme Timimme accusative nom. Timimme Timimme gen. Timimme genitive Timimme Timiemme partitive Timiämme Timejämme inessive Timissämme Timeissämme elative Timistämme Timeistämme illative Timiimme Timeihimme adessive Timillämme Timeillämme ablative Timiltämme Timeiltämme allative Timillemme Timeillemme essive Timinämme Timeinämme translative Timiksemme Timeiksemme abessive Timittämme Timeittämme instructive — — comitative — Timeinemme second-person plural possessor singular plural nominative Timinne Timinne accusative nom. Timinne Timinne gen. Timinne genitive Timinne Timienne partitive Timiänne Timejänne inessive Timissänne Timeissänne elative Timistänne Timeistänne illative Timiinne Timeihinne adessive Timillänne Timeillänne ablative Timiltänne Timeiltänne allative Timillenne Timeillenne essive Timinänne Timeinänne translative Timiksenne Timeiksenne abessive Timittänne Timeittänne instructive — — comitative — Timeinenne third-person possessor singular plural nominative Timinsä Timinsä accusative nom. Timinsä Timinsä gen. Timinsä genitive Timinsä Timiensä partitive Timiään Timiänsä Timejään Timejänsä inessive Timissään Timissänsä Timeissään Timeissänsä elative Timistään Timistänsä Timeistään Timeistänsä illative Timiinsä Timeihinsä adessive Timillään Timillänsä Timeillään Timeillänsä ablative Timiltään Timiltänsä Timeiltään Timeiltänsä allative Timilleen Timillensä Timeilleen Timeillensä essive Timinään Timinänsä Timeinään Timeinänsä translative Timikseen Timiksensä Timeikseen Timeiksensä abessive Timittään Timittänsä Timeittään Timeittänsä instructive — — comitative — Timeineen Timeinensä

Statistics

• Timi is the 306^th most common male given name in Finland, belonging to 1,375 male individuals (and as a middle name to 125 more), according to August 2025 data from the Digital and Population Data Services Agency of Finland.

Anagrams

• imit

Hungarian

Etymology

Clipping and -i diminutive of Tímea.

Pronunciation

• IPA^(key): [ˈtimi]
• Hyphenation: Ti‧mi
• Rhymes: -mi

Proper noun

Timi

1. a diminutive of the female given name Tímea

Declension

Inflection (stem in long/high vowel, front unrounded harmony)

	singular	plural
nominative	Timi	Timik
accusative	Timit	Timiket
dative	Timinek	Timiknek
instrumental	Timivel	Timikkel
causal-final	Timiért	Timikért
translative	Timivé	Timikké
terminative	Timiig	Timikig
essive-formal	Timiként	Timikként
essive-modal	—	—
inessive	Timiben	Timikben
superessive	Timin	Timiken
adessive	Timinél	Timiknél
illative	Timibe	Timikbe
sublative	Timire	Timikre
allative	Timihez	Timikhez
elative	Timiből	Timikből
delative	Timiről	Timikről
ablative	Timitől	Timiktől
non-attributive possessive – singular	Timié	Timiké
non-attributive possessive – plural	Timiéi	Timikéi

Possessive forms of Timi

possessor	single possession	multiple possessions
1st person sing.	Timim	Timijeim (or Timiim)
2nd person sing.	Timid	Timijeid (or Timiid)
3rd person sing.	Timije	Timijei (or Timii)
1st person plural	Timink	Timijeink (or Timiink)
2nd person plural	Timitek	Timijeitek (or Timiitek)
3rd person plural	Timijük	Timijeik (or Timiik)

Maori

Proper noun

Timi

1. a male given name, equivalent to English Jim and James

Related terms

• Hēmi

References

• Te Aka Māori-English, English-Māori Dictionary and Index
• Fletcher Index of Maori Names
• Ancestry.com: Exact search for the given name "Timi" in documents relating to New Zealand. Accessed on 25 February 2016

Yoruba

Etymology 1

Pronunciation

• IPA^(key): /tì.mĩ̀/

Proper noun

Tìmì

1. The title of the traditional ruler of Ẹdẹ town in Ọ̀ṣun State of Nigeria

Etymology 2

Pronunciation

• IPA^(key): /tì.mĩ̀/

Proper noun

Tìmì

1. a male given name