arpuli

Ingrian

Etymology

From arpa (“lot”) +‎ -uli.

Pronunciation

• (Ala-Laukaa) IPA^(key): /ˈɑrpuli/, [ˈɑrpŭlʲ]
• (Soikkola) IPA^(key): /ˈɑrpuli/, [ˈɑrpuli]
• Rhymes: -ɑrpulʲ, -ɑrpuli
• Hyphenation: ar‧pu‧li

Noun

arpuli

1. (folk poetic) wizard, magician
   • 1916, Volmari Porkka, quoting Maaroi Tarinaisista, “1521. Soikkola, Viistinä, III 392”, in Väinö Salminen, V. Alava, editor, Suomen Kansan Vanhat Runot. Länsi-Inkerin runot‎, volume III2, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, lines 54-55:

     Miä noijille Virroi, // Alle linnan arpulille;

     I [went] to the witches in Estonia, // Down to the wizard of the city;

Declension

Declension of arpuli (type 5/vahti, no gradation)
	singular	plural
nominative	arpuli	arpulit
genitive	arpulin	arpuliin, arpuliloin
partitive	arpulia	arpulija, arpuliloja
illative	arpulii	arpulii, arpuliloihe
inessive	arpuliis	arpuliis, arpulilois
elative	arpulist	arpuliist, arpuliloist
allative	arpulille	arpuliille, arpuliloille
adessive	arpuliil	arpuliil, arpuliloil
ablative	arpulilt	arpuliilt, arpuliloilt
translative	arpuliks	arpuliiks, arpuliloiks
essive	arpulinna, arpuliin	arpuliinna, arpuliloinna, arpuliin, arpuliloin
exessive1)	arpulint	arpuliint, arpuliloint
1) obsolete *) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl) **) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

References

• Ruben E. Nirvi (1971), Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 19