dilli

See also: Dillí

English

Noun

dilli (plural dillis)

1. Alternative form of dilly (“a dilly bag”).

Finnish

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈdilːi/, [ˈdilːi]
• Rhymes: -ilːi
• Syllabification^(key): dil‧li
• Hyphenation^(key): dil‧li

Noun

dilli

1. dated form of tilli

Declension

Inflection of dilli (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		dilli	dillit
genitive		dillin	dillien
partitive		dilliä	dillejä
illative		dilliin	dilleihin
		singular	plural
nominative		dilli	dillit
accusative	nom.	dilli	dillit
	gen.	dillin
genitive		dillin	dillien
partitive		dilliä	dillejä
inessive		dillissä	dilleissä
elative		dillistä	dilleistä
illative		dilliin	dilleihin
adessive		dillillä	dilleillä
ablative		dilliltä	dilleiltä
allative		dillille	dilleille
essive		dillinä	dilleinä
translative		dilliksi	dilleiksi
abessive		dillittä	dilleittä
instructive		—	dillein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of dilli (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative dillini dillini accusative nom. dillini dillini gen. dillini genitive dillini dillieni partitive dilliäni dillejäni inessive dillissäni dilleissäni elative dillistäni dilleistäni illative dilliini dilleihini adessive dillilläni dilleilläni ablative dilliltäni dilleiltäni allative dillilleni dilleilleni essive dillinäni dilleinäni translative dillikseni dilleikseni abessive dillittäni dilleittäni instructive — — comitative — dilleineni second-person singular possessor singular plural nominative dillisi dillisi accusative nom. dillisi dillisi gen. dillisi genitive dillisi dilliesi partitive dilliäsi dillejäsi inessive dillissäsi dilleissäsi elative dillistäsi dilleistäsi illative dilliisi dilleihisi adessive dillilläsi dilleilläsi ablative dilliltäsi dilleiltäsi allative dillillesi dilleillesi essive dillinäsi dilleinäsi translative dilliksesi dilleiksesi abessive dillittäsi dilleittäsi instructive — — comitative — dilleinesi first-person plural possessor singular plural nominative dillimme dillimme accusative nom. dillimme dillimme gen. dillimme genitive dillimme dilliemme partitive dilliämme dillejämme inessive dillissämme dilleissämme elative dillistämme dilleistämme illative dilliimme dilleihimme adessive dillillämme dilleillämme ablative dilliltämme dilleiltämme allative dillillemme dilleillemme essive dillinämme dilleinämme translative dilliksemme dilleiksemme abessive dillittämme dilleittämme instructive — — comitative — dilleinemme second-person plural possessor singular plural nominative dillinne dillinne accusative nom. dillinne dillinne gen. dillinne genitive dillinne dillienne partitive dilliänne dillejänne inessive dillissänne dilleissänne elative dillistänne dilleistänne illative dilliinne dilleihinne adessive dillillänne dilleillänne ablative dilliltänne dilleiltänne allative dillillenne dilleillenne essive dillinänne dilleinänne translative dilliksenne dilleiksenne abessive dillittänne dilleittänne instructive — — comitative — dilleinenne third-person possessor singular plural nominative dillinsä dillinsä accusative nom. dillinsä dillinsä gen. dillinsä genitive dillinsä dilliensä partitive dilliään dilliänsä dillejään dillejänsä inessive dillissään dillissänsä dilleissään dilleissänsä elative dillistään dillistänsä dilleistään dilleistänsä illative dilliinsä dilleihinsä adessive dillillään dillillänsä dilleillään dilleillänsä ablative dilliltään dilliltänsä dilleiltään dilleiltänsä allative dillilleen dillillensä dilleilleen dilleillensä essive dillinään dillinänsä dilleinään dilleinänsä translative dillikseen dilliksensä dilleikseen dilleiksensä abessive dillittään dillittänsä dilleittään dilleittänsä instructive — — comitative — dilleineen dilleinensä

Icelandic

Etymology

See the etymology of the corresponding lemma form.

Noun

dilli

1. indefinite dative singular of dill

Northern Sami

Etymology

Borrowed from Finnish tila.

Pronunciation

• (Kautokeino) IPA^(key): /ˈtilliː/

Noun

dilli

1. situation
2. condition, state

Inflection

Even i-stem, ll-l gradation
Nominative	dilli
Genitive	dili dilẹ
	Singular	Plural
Nominative	dilli	dilit
Accusative	dili	diliid
Genitive	dili dilẹ	diliid
Illative	dillái	diliide
Locative	dilis	diliin
Comitative	diliin	diliiguin
Essive	dillin
Possessive forms Singular Dual Plural 1st person dillán dilláme dillámet 2nd person dillát dilláde dilládet 3rd person dillis dilliska dilliset

Further reading

• Koponen, Eino, Ruppel, Klaas, Aapala, Kirsti, editors (2002–2008), Álgu database: Etymological database of the Saami languages‎, Helsinki: Research Institute for the Languages of Finland

Turkish

Etymology

Inherited from Ottoman Turkish دللو (dilli). By surface analysis, dil (“tongue”) +‎ -li.

Pronunciation

• IPA^(key): /dilˈli/
• Hyphenation: dil‧li

Adjective

dilli

1. having a tongue

   Bukalemun uzun dilli bir hayvandır.

   Chameleon is a long-tongued animal.

2. talkative in an amiable manner

   Daha çok küçük, dört yaşında bile yok. Öyle dilli ki kimseye laf bırakmıyordu.

   He's so little, he's not even four yet. He's so talkative, he doesn't let anyone else speak.

3. gossipy

   Benim işim yok senin o dilli kardeşlerinin arasında.

   I have no business with your gossipy siblings.

4. (linguistics) lingual

Hypernyms

• çokdilli
• tekdilli

Derived terms

• dillilik

See also

• dilsiz