ergi

See also: Ergi

Finnish

Etymology

From English erg.

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈerɡi/, [ˈe̞rɡi]
• Rhymes: -erɡi
• Syllabification^(key): er‧gi
• Hyphenation^(key): er‧gi

Noun

ergi

1. erg (unit)

Declension

Inflection of ergi (Kotus type 5/risti, no gradation)
nominative		ergi	ergit
genitive		ergin	ergien
partitive		ergiä	ergejä
illative		ergiin	ergeihin
		singular	plural
nominative		ergi	ergit
accusative	nom.	ergi	ergit
	gen.	ergin
genitive		ergin	ergien
partitive		ergiä	ergejä
inessive		ergissä	ergeissä
elative		ergistä	ergeistä
illative		ergiin	ergeihin
adessive		ergillä	ergeillä
ablative		ergiltä	ergeiltä
allative		ergille	ergeille
essive		erginä	ergeinä
translative		ergiksi	ergeiksi
abessive		ergittä	ergeittä
instructive		—	ergein
comitative		See the possessive forms below.

Possessive forms of ergi (Kotus type 5/risti, no gradation)

first-person singular possessor singular plural nominative ergini ergini accusative nom. ergini ergini gen. ergini genitive ergini ergieni partitive ergiäni ergejäni inessive ergissäni ergeissäni elative ergistäni ergeistäni illative ergiini ergeihini adessive ergilläni ergeilläni ablative ergiltäni ergeiltäni allative ergilleni ergeilleni essive erginäni ergeinäni translative ergikseni ergeikseni abessive ergittäni ergeittäni instructive — — comitative — ergeineni second-person singular possessor singular plural nominative ergisi ergisi accusative nom. ergisi ergisi gen. ergisi genitive ergisi ergiesi partitive ergiäsi ergejäsi inessive ergissäsi ergeissäsi elative ergistäsi ergeistäsi illative ergiisi ergeihisi adessive ergilläsi ergeilläsi ablative ergiltäsi ergeiltäsi allative ergillesi ergeillesi essive erginäsi ergeinäsi translative ergiksesi ergeiksesi abessive ergittäsi ergeittäsi instructive — — comitative — ergeinesi first-person plural possessor singular plural nominative ergimme ergimme accusative nom. ergimme ergimme gen. ergimme genitive ergimme ergiemme partitive ergiämme ergejämme inessive ergissämme ergeissämme elative ergistämme ergeistämme illative ergiimme ergeihimme adessive ergillämme ergeillämme ablative ergiltämme ergeiltämme allative ergillemme ergeillemme essive erginämme ergeinämme translative ergiksemme ergeiksemme abessive ergittämme ergeittämme instructive — — comitative — ergeinemme second-person plural possessor singular plural nominative erginne erginne accusative nom. erginne erginne gen. erginne genitive erginne ergienne partitive ergiänne ergejänne inessive ergissänne ergeissänne elative ergistänne ergeistänne illative ergiinne ergeihinne adessive ergillänne ergeillänne ablative ergiltänne ergeiltänne allative ergillenne ergeillenne essive erginänne ergeinänne translative ergiksenne ergeiksenne abessive ergittänne ergeittänne instructive — — comitative — ergeinenne third-person possessor singular plural nominative erginsä erginsä accusative nom. erginsä erginsä gen. erginsä genitive erginsä ergiensä partitive ergiään ergiänsä ergejään ergejänsä inessive ergissään ergissänsä ergeissään ergeissänsä elative ergistään ergistänsä ergeistään ergeistänsä illative ergiinsä ergeihinsä adessive ergillään ergillänsä ergeillään ergeillänsä ablative ergiltään ergiltänsä ergeiltään ergeiltänsä allative ergilleen ergillensä ergeilleen ergeillensä essive erginään erginänsä ergeinään ergeinänsä translative ergikseen ergiksensä ergeikseen ergeiksensä abessive ergittään ergittänsä ergeittään ergeittänsä instructive — — comitative — ergeineen ergeinensä

Italian

Pronunciation

• IPA^(key): /ˈɛr.d͡ʒi/
• Rhymes: -ɛrdʒi
• Hyphenation: èr‧gi

Verb

ergi

1. inflection of ergere:
   1. second-person singular present indicative
   2. second-person singular imperative

Anagrams

• egri, gire, regi

Old Norse

Alternative forms

• regi — with metathesis

Etymology

Formally from Proto-Germanic *argį̄. Proto-Norse ᛡᚱᛡᚷᛖᚢ (ᴀrᴀgeu /⁠arᵃgju⁠/) (dative/instrumental singular) appears to be a jōn-stem noun, but may still be ancestral to ergi if the declension were irregularly changed. By surface analysis, argr (“effeminate, shameful, homosexual”) +‎ -i (“-ness”, abstract noun suffix).

Noun

ergi f (genitive ergi)

1. the state of being argr; variously translated as lewdness, perversity, effeminacy, degeneracy

Declension

Declension of ergi (weak īn-stem, singular only)

feminine	singular
	indefinite	definite
nominative	ergi	ergin
accusative	ergi	ergina
dative	ergi	erginni
genitive	ergi	erginnar

Further reading

• Richard Cleasby; Guðbrandur Vigfússon (1874), “ergi”, in An Icelandic-English Dictionary, 1st edition, Oxford: Oxford Clarendon Press
• Zoëga, Geir T. (1910), “ergi”, in A Concise Dictionary of Old Icelandic, Oxford: Clarendon Press; also available at the Internet Archive

Salar

Etymology

Compare to Khakas иргі (irgì).

Pronunciation

• (Jiezi, Gaizi, Xunhua, Qinghai, Ili, Yining, Xinjiang) IPA^(key): [erki]

Adjective

ergi

1. early
2. old

Related terms

• ehte (“tomorrow”)
• er (“morning”)

References

• Tenishev, Edhem (1976), “ergi”, in Stroj salárskovo jazyká [Grammar of Salar], Moscow, page 326
• Yakup, Abdurishid (2002), “ergi”, in An Ili Salar Vocabulary: Introduction and a Provisional Salar-English Lexicon‎, Tokyo: University of Tokyo, →ISBN, page 89